Alkuun pieni tiedote: Sairasten sukukirjalla on ollut kysyntää, joten sen painos on ollut pitkään lopussa. Siitä on siksi toivottu uusintapainosta. Hanke on päätetty toteuttaa, jos saamme painokselle vähintään 20 tilaajaa. Pehmeäkantisen kirjan hinnaksi tulee 40–50 €. Sitovat tilaukset tulee tehdä maaliskuun 2026 loppuun mennessä, jolloin kirjan saa kesäksi. Jos haluat sukukirjan uusintapainoksen, ilmoita siitä puheenjohtajalle sähköpostitsesari.suurinkeroinen(at)gmail.com.
Ympäröivästä säätilasta riippumatta me toivotamme sinulle oikein hyvää ja rauhaisaa joulua sekä onnellista uutta vuotta 2026!
Koko sukuseuran hallitus – Sari, Sakari, Pirjo, Jarno, Ulla, Eetu ja Jukka.
Evi Sairanen, 100, pakkaa Kausalassa jumppavaatteitaan ja hurauttaa taksilla salille. Jalkaprässi on hänen suosikkilaitteensa.
Kuntosalilla syyskuussa 2025. KUVA TUIJA TUOMAINEN
Teksti: Sakari Sarkimaa
Evi Sairanen, o.s. Kauppila, tietää pitkän ikänsä salaisuuden. ”Olen aina ollut liikkeessä lapsesta lähtien. Ja myöhemmin ympäri Eurooppaa”, sanoo 40 vuotta sitten eläkkeelle jäänyt pankin kamreeri. ”Virallisesti Eevi. Mutta se tuntuu vieraalta. Evi olen aina ollut.”
Kaksinkertainen leski asettuu tottuneesti jalkaprässiin ja alkaa jumpata. Aiemmin hän kävi myös uimassa miesystävänsä kanssa, vaikka oikea käsi on ollut poissa pelistä jo pian 50 vuotta. Uima-allas oli voimisteluallas, mutta kunta lopetti sen toiminnan.
Kauppilan lapsuuden perheeseen Miehikkälän Saivikkalassa syntyi kahdeksan lasta kahden vuoden välein. Evi Sairanen on heistä vanhin ja kuopus 15 vuotta nuorempi sisko. Iitissä kesäisin asuva 85-vuotias pikkusisko Reetta Pitkänen on ainoa elossa oleva Sairasen sisarus.
Kotikunta Miehikkälä oli liikunnallinen pitäjä. Urheiluseura Miehikkälän Vilkas perustettiin jo 1921. Kotikylässä toimi Saivikkalan Kiisto -urheiluseura. Kauppilan perhe osallistui urheiluseuran tapahtumiin ja Kiiston tanssilavan toiminnan tukemiseen jo ennen sotia, Sairanen kertoo.
Sotien rajut seuraukset Talvisota vyöryi lähelle ja siirsi Neuvostoliiton rajan vain 10 kilometrin päähän. Aiemmin rajalle oli noin 100 kilometriä.
Perhe oli evakuointivalmiudessa ja isä rintamalla. Äiti käski lasten nukkua lattialla vaatteet päällä ja monot jaloissa. Hän ompeli lapsille lakanoista suojavaatteet, joita piti aina pitää ulkona päällä.
Juuri kun piti lähteä evakkoon, tulikin rauha – ja tragedia. Isä kaatui Äyräpäässä Vuoksen jäälle neljä päivää ennen talvisodan päättymistä 1940. Sitä ennen kaatui setä.
Kauppilan perheessä oli sinä keväänä kolmet hautajaiset. Myös samassa taloudessa asunut isoäiti kuoli. Sukulaiset ja naapurit auttoivat karjan ja talon pidossa. Esikoinen oli 15-vuotias. Kuopus syntyi syksyllä 1940, puoli vuotta isän kuoleman jälkeen.
Äiti kuoli 1975 Haminassa 69-vuotiaana, jolloin Evi Sairanen oli 50-vuotias. ”Lyhyeksi jäi äidin elämä. Hän hoiti sotaleskenä lapset ja maataloa. Kova elämä kulutti.”
Aviomiehellä todettiin noihin aikoihin Parkinsonin tauti. Evi Sairanen itse sairastui rintasyöpään kolme vuotta äidin kuoleman jälkeen. Nuori kirurgi päätti tehdä radikaalin leikkauksen, jossa poistettiin kudoksia laajasti ylävartalosta. ”Leikattiin rajusti, oikea kainalo auki, olkanivelestä lihakset pois ja rinta pois. Sitten annettiin vahvaa sädehoitoa. Sädehoidon takia solisluun luusto on muuttunut reikäiseksi”, Sairanen sanoo. ”Tapettiin kerta kaikkiaan syöpäsolut, mutta samalla tuhoutui paljon muutakin.”
Vuodesta 1978 olkapää on ollut toimeton ja käsi roikkunut velttona. Vain sormia voi vähän liikutella. Viime aikoina käsivarresta on alkanut tihkua kudosnesteitä, jonka vuoksi Sairanen saa käsivarteen lymfahoitoa joka keskiviikko tultuaan kuntosalilta.
Nykyiset lääkärit pitävät tehtyjä toimenpiteitä hoitovirheinä. ”Onhan tämä tässä mennyt, yhdelläkin kädellä oppii helposti tekemään kaikkea.”
”Pakkohan tietotekniikkaa on käyttää” Evi Sairanen asuu yksin kerrostalon alimmassa kerroksessa Kausalan keskustassa. Muisti pelaa terävästi ja puhe pulppuaa eloisasti. Mutta yksin hän ei jää. Hänellä on paljon tuttuja, hyviä naapureita ja sisko samalla kylällä.
Sairanen käy seurakunnan ja perinneyhdistysten tilaisuuksissa ja kotihartauksissa. Iitin kirkkoherra Mikko Pelkonen järjestää kodissaan hartauksia. Niissä kerätään kolehtia paikallisen Perheniemen kansanopiston hyväksi. Sairanen haluaa tukea hanketta nuorten koulutuksen hyväksi. Papin vaimo Marja Pelkonen on Sairasen sairaanhoitaja terveyskeskuksessa. ”Hän kävi 100-vuotissyntymäpäivilläni 16.1.2025. Hoitajia tuli myös tiskaamaan kahvikuppeja. Näin hieno paikka tämä Kausala on. Kenen muun synttäreille tulee sairaanhoitaja?”
Toisinaan Sairanen tapaa Haminassa poikiaan, lapsenlapsiaan ja näiden lapsia sekä entistä työtoveriaan.
Satavuotias hallitsee myös tietotekniikan. Hän ottaa kuvia kännykällään ja jakaa niitä WhatsAppilla, tekstiviesteinä tai sähköpostilla. Toimittajankin näytöille kilahtaa häneltä aineistoa. ”Pakkohan tietotekniikkaa on käyttää, jotta voi elää nyky-yhteiskunnassa.”
Evi Sairanen halusi lähteä antamaan haastattelua Kausalan ABC-asemalle. ”Käyn siellä aina kun saan kyydin”, hän sanoo. KUVA SAKARI SARKIMAA
Arki sujuu hänen mukaansa hyvin. Hän laittaa ruokansa sekä pesee pyykkinsä ja itsensä. ”Ei niissä mitään ongelmaa ole.” Päijät-Hämeen hyvinvointialueelta käy siivooja kerran kuussa. Samasta paikasta hän saa myös veteraanien ruokaseteleitä. Muuta kodinhoitoa hän ei kaipaa.
”Lääkkeet osaan ottaa itse. Niin kauan, kuin pää pelaa, tulen hyvin toimeen. Eri asia on, jos tulee muistihäiriö tai aivoverenvuoto”, hän pohtii. Kahdella siskolla on ollut muistisairaus. ”’Ei sinulle enää tule muistihäiriötä, olet siihen jo liian vanha, lääkärit sanovat’”, hän naurahtaa.
Mielellään Sairanen käy myös ulkona syömässä lounaskupongeilla. Aina kun huvittaa ja saa kyydin. Haastattelunkin hän haluaa antaa lounasaikaan ABC:llä. Se on hänen kantapaikkansa. Sairanen seuraa aktiivisesti uutisia ja ottaa niihin kantaa. Haastattelun jälkeen hän nappaa aseman tuulikaapista päivän lehden ja alkaa lukea heti autossa.
Kahdesti leski Evi Sairasella on ollut kaksi suurta rakkautta. ”Olen jäänyt leskeksi kahdesti 30 vuoden välein, valitettavasti.”
Ensimmäinen rakkaus oli Sakari Sairanen. Avioliittoa kesti 45 vuotta. Kihlakuva otettiin Haminan raatihuoneen torilla 1948 ja häitä vietettiin seuraavana syksynä. Heille syntyi kaksi poikaa, Jukka ja Ilkka. Lapsenlapsenlapsia on viisi. Tai oikeastaan kahdeksan. Toisen pojan ensimmäisellä vaimolla oli kolmivuotias poika näiden mennessä naimisiin. Nyt tällä on jo kolme lasta. ”Pidän heitäkin lapsenlapsenlapsinani, tulemme hyvin juttuun”.
Kihlapari Evi Kauppila ja Sakari Sairanen kuvattiin Haminan raatihuoneen torilla 1948. KUVA EVI SAIRASEN ARKISTO
Huolintaliikkeissä Suomessa ja Keski-Euroopassa laivarahdeista vastannut Sakari Sairanen kuoli 68 vuotiaana 1992. Hän sairasti Parkinsonin tautia 18 vuotta. Kolme viimeistä vuotta mies joutui makaamaan sairaalassa.
Evi Sairanen muutti rivitaloon sairaalan viereen, jotta pystyi käymään syöttämässä miestään. Jos hän istui liian pitkään, hän meni pian tajuttomaksi. Nyt poika asuu samassa rivitalossa.
Toinen rakkaus käveli vastaan muutama vuosi miehen kuoleman jälkeen, 1994. Mies oli armeijan tehtävistä eläkkeelle jäänyt, leskirouvaa 14 vuotta nuorempi Osmo Vauhkonen. Molemmat toimivat eri sydänyhdistyksissä vastuutehtävissä. Sydänliitto yhdisti heidän sydämensä.
Portugalissa 15 talvea Vauhkosen kanssa Evi Sairanen sai toisen, vauhdikkaan elämän, jota kesti lähes 30 vuotta. Toisen kerran hän jäi leskeksi kaksi vuotta sitten avoliitostaan.
Uusi pariskunta alkoi matkustella. Tuttavien houkuttelemina heistä tuli karavaanareita. He ajoivat 15 vuoden ajan talveksi Portugaliin. Pari asui asuntoautossaan leirintäalueilla ja siirtyi talven mittaan Portugalissa pikkuhiljaa pohjoisesta etelämmäksi. Meno- ja paluumatka kesti toista kuukautta. Pariskunta ajoi siksakkia Euroopassa tapaamassa eri maissa asuvia tuttuja. Pelkästään Ruotsissa sukulaisten luona kului monta viikkoa.
Sairanen sai viimeisellä matkalla keuhkokuumeen ja makasi Ruotsissa viisi päivää sairaalassa. ”Siitäkin selvisin. Sydämen vajaatoiminnan takia lopetettiin matkailu 2010. Karavaanariystäviä käy yhä kylässä.”
Evi Sairanen jäi 60-vuotiaana eläkkeelle jo 1985. Hän peri enoltaan Miehikkälässä metsäpalstan, jota hoiti siskonsa ja tämän miehen kanssa joka kesä. Osmo Vauhkonen lyöttäytyi metsätöihin mukaan seurustelun alusta alkaen. He hoitivat metsää aina kun tulivat Portugalista.
Vauhkonen siunattiin hautaan kaksi vuotta sitten 84-vuotiaana. Hän oli sairaalassa vain kolme päivää. Kuolinsyyksi todettiin pesäkkeellinen keuhkokuume.
Sinnikäs sotaorpo Evi Sairanen on luovinut eteenpäin kuin ihmeen kaupalla. Sotaorpo on selvinnyt usein kuin rimaa hipoen aina elämänsä uudelle tasolle. Häntä ovat auttaneet hyvät verkostot ja äiti, mutta ennen kaikkea sinnikkyys, terävä pää sekä oppimisen ja yrittämisen halu.
Välirauhan aikana tyttö kävi rippikoulun. Jatkosodan aikana hän oli 16-vuotiaana jo työvelvollinen. Hän palveli lottana Taarinvuoren ilmavalvontatornissa öisin ja palveli päivisin toimistossa.
Myrskypäivänä luokkakaveri Saara Kauppila kuoli 18-vuotiaana ilmavalvontatorniin salaman iskusta 28.6.1942. Salaman iskiessä hänen kanssaan valvontavuorossa oli lotta Liisa Jokimies. Kauppila haudattiin Miehikkälän sankarihautausmaalle. Jokimies vammautui pudotessaan tornista ja kävi kuntoutuksessa Kaunialan sotavammasairaalassa. Hänen hautansa on Haminassa. Kaakonkulman Lottaperinneyhdistyksen puheenjohtaja Terttu Ravi on hankkinut Lotta Svärd – hautareliefin molempien hautakiviin.
”Vihollinen ei osunut meihin, mutta ukkonen tappoi hänet”, Sairanen toteaa.
Evakkoon karjan kanssa Jatkosodan alettua Kauppilan perhe joutui lähtemään evakkoon Elimäelle juhannuksena 1941, koska vihollinen ampui jo parinkymmenen kilometrin päästä Säkkijärveltä. Karja otettiin mukaan.
Äiti ja nuoremmat lapset saivat autokyydin. Kaksi vanhempaa lasta ajoi lehmiä. Matkaa oli yli 80 kilometriä Vehkajärven ja Anjalan kautta. Kävely kävi hitaasti, vaikka mukana oli myös hevosia rattaineen. Lehmipaimenet yöpyivät ladoissa ja saivat taloista ruokaa. ”Onneksi oli kesä. Piti rukoilla, että lehmille löytyisi ruokaa matkan varrella.”
Lehmät piti myös lypsää. Sairanen oli oppinut lypsämään isän kanssa jo yhdeksänvuotiaana, kun äiti oli sairaalassa pari kertaa. ”Ehkä me joimme sen maidon ja veimme taloihin, joista saatiin ruokaa”, Sairanen muistelee.
Karjanajajat saivat palata kotiin maatöihin jo parin viikon päästä. Välirauhan aikana kylvetty sato piti korjata. Heinä oli kasvanut jo pitkäksi. Paluumatka sujui nopeasti polkupyörillä hevosen kanssa, kun lehmiä ei ollut mukana. Ne jäivät evakkotaloon. Kun taistelut siirtyivät kauemmas, muu perhe palasi karjoineen kotiin.
Koti oli kunnossa, mutta omaisuusvaihdon takia siirtynyt sukulaisille. Talkootyön avulla heille rakennettiin uusi talo ja navetta vuonna 1942. Uusi evakkomatka koitti vielä junalla Paimioon. ”Silloin sai liikkua vain nimismiehen luvalla. Minä kävin hakemassa pikkusiskoni kotiin Paimiosta evakkoperheestä. Minulla oli lupalappu, mutta pikkusiskoilla ei. Onneksi heitä ei tarkistettu junassa. Haminasta mentiin kuorma-autolla Virojoelle, josta sain hevoskyydin Miehikkälään”.
Armeijaa oli majoitettu Kauppilan pihaan. Sinne oli jäänyt sotatarvikkeita, jotka kiinnostivat pikkupoikia. Veli löysi kranaatin ja toi sen keittiöön. Siellä se räjähti hänen käteensä. ”Vasen kämmen levisi pitkin seiniä. Pikkusisko sai pienen osuman jalkaansa”, Sairanen kertoo. Poika vietiin hevosella Virojoelle ja sieltä autolla Kotkan sairaalaan. Hän opiskeli myöhemmin ammattikoulun pohjalta arkkitehdiksi ja sai sittemmin sotainvalidin aseman. ”Oli ihme, että hän selvisi hengissä”, sisko sanoo.
Äiti oli Evi Sairasen mukaan monitoimi-ihminen. Hän kuului kirkkokuoroon, hoiti sota-aikana lapset, kodin, karjan, maalaistalon työt sekä leipoi ja kokkasi. Hän myös kahvitti Saivikkalan Kiiston ja sen tanssilavan tapahtumia. Lava kiinnosti myös pikkupoikia. ”Isä joutui usein hakemaan sinne karanneita pikkuveljiäni kotiin”, Sairanen kertoo.
Tanssilava oli Taarinvuoren ilmavalvontatornin vieressä, jossa Sairanen toimi lottana. Myöhemmin lava ja Kiiston mökki rakennettiin eri paikkaan, Myllylammen rannalle. ”Lavan muusikot ja laulajat vierailivat meillä usein, muun muassa Olavi Virta jäi mieleen.”
Nykyään ilmavalvontatornin paikalla on muistolaatta. Nimimerkki Willimies kertoo blogissaan, että laatta on kiinnitetty maanomistaja Jukka Taarin paikalle tuomaan kivenmurikkaan 5.9.2009. Aloitteen ilmavalvontatornien muistolaatoista teki Kaakonkulman Lottaperinneyhdistyksen puheenjohtaja Terttu Ravi. Muistomerkin valmistelussa avusti taiteilija Veijo Huopainen. Taarinvuoren lisäksi ilmavalvontatornien muistolaattoja on kiinnitetty Miehikkälässä Hurttalan Haasianvuorelle ja Muurolan Myllyvuorelle sekä Virolahden Nopalaan ja Lakakalliolle.
Pappilan tuki avasi koulutien Miehikkälän pappila oli tärkeä Kauppilan perheelle. Kirkkoherra Lauri Rautajärvi kastoi ja vihki Sairasen. Rautajärvi toimi virassaan 36 vuotta. ”Hän tuli Haminaan varta vasten vihkimään minut”, Sairanen toteaa.
Pappila avitti nuorta tyttöä myös aikanaan koulutielle. Toimelias ruustinna ja säveltäjä Hilja Rautajärvi tarjosi eteville lapsille keskikoulun perusopetusta. Hän palkkasi ylioppilastytön pitämään keskikoulun kursseja luokkahuoneeksi muutetussa pappilan leivintuvassa. Evi Kauppila pääsi pieneen lapsiryhmään mukaan.
Puolen vuoden jälkeen pappilassa keksittiin, että tyttö voisi pyrkiä Anna Tapion edellisenä vuonna perustamaan Aitoon kotitalouskeskikouluun Pälkäneelle. Valtio kustansi siellä sotaorpojen koulutuksen. Kyseessä oli tyttöjen sisäoppilaitos.
Sairanen aloitti Aitoon koulun kesken lukuvuoden tammikuussa 1942 ja sai sen loppuun 1945. Hän arvelee, että pappila myös maksoi joitakin kouluun liittyneitä kuluja. ”Olisin voinut jatkaa sieltä kotitalousopettajaksi, mutta se ei kiinnostanut. Halusin lukioon.”
Maitorahoilla ylioppilaaksi Leskiäiti oli valmis kouluttamaan terävän tyttärensä ylioppilaaksi vaikka maitorahoilla. Haminan lukioon hän pääsi koulutodistuksen perusteella seuraavana syksynä. Pulmana vain oli, missä asua. Tässäkin auttoivat äidin suhteet.
Evi Sairanen pääsi asumaan Haminan Pitäjänsaaressa isoon hirsitaloon Lautalan pariskunnan luokse. Myöhemmin huoneistoon asettui kolme hänen sisarustaan keskikoulun opintoja varten. ”Heidän piti lukea venäjää. Minun ei tarvinnut, koska olin silloin jo Aitoossa”, Sairanen kertoo. Kyseessä oli vuosina 1944–1947 Suomessa toimineen valvontakomission määräys. ”Rajakaupunki Haminan keskikoulussa oli pakko opiskella venäjää. Kaikki sitä kyllä vastustivat”.
Evi Sairasen koulukortteerein isäntäperhe 1930-luvulla Haminan Pitäjänsaaressa. Edessä Irja Lautala (vas.), Sakarin täti sekä Sakarin isovanhemmat Aina Lautala ja Robert Lautala. Takana Sakarin isä Urho Sairanen (vas.), äiti Elin Sairanen, o.s. Lautala ja Sakari Sairanen. KUVA EVI SAIRASEN ARKISTO
Pitäjänsaari on noin 22 hehtaarin kokoinen saari Haminan keskustan vieressä. Kaupungin palkkaamat soutajat kuljettivat ihmisiä mantereen ja saaren välisen salmen yli. Moni käytti myös omia veneitä. Silta keskustaan valmistui 1949. ”Talvella käveltiin jään reunaa pitkin kouluun”.
Perheen isäntä Robert Lautala oli Haminan sähkölaitoksen johtaja. Hänen vaimonsa Aina Lautala, kortteerin mamma, piti lapsia hyvänä. Joka ilta hän laittoi koululaisille ruokaa.
Sakari Sairanen, s. 1924 (oik.) oli 20-vuotias jatkosodan päättyessä. Isä Urho Sairanen, s.1900, toimi ammattiupseerina Haminassa. KUVA EVI SAIRASEN ARKISTO
Saman talon toisessa päässä asui perheen vävypoika Urho Sairanen vaimonsa, Lautalan tyttären Elinin kanssa. Urho Sairanen rakensi perheelleen lisää huoneita talon päätyyn. Heille syntyi ainut lapsi, Sakari 1924. Samanikäiset nuoret ihastuivat nopeasti toisiinsa. ”Asunnon lisäksi sain kaupan päälliseksi aviomiehen”, Evi Sairanen toteaa.
Etäopiskellen ylioppilaaksi Lukiolainen päätti, että kolmea vuotta hän ei istu koulussa, vaan suorittaa sen nopeammin. Niin kävikin, mutta monen mutkan kautta. Lukio alkoi vuonna 1945. Hän oli jo 20-vuotias. Ainoastaan kuudennen luokan hän kävi normaalisti koulussa. Seitsemännen luokan hän luki kotona kesäloman aikana. Lukio järjesti kesäkursseja sodasta tulleille pojille, joka olivat jättäneet lukion kesken. Sairanen pääsi siihen porukkaan mukaan. Hän sai myös muuta tukiopetusta tätinsä luona Myllykoskella.
Sakari Sairanen oli jättänyt lukion kesken ja työskenteli konepajalla. Hän alkoi töiden ohella opiskella itsenäisesti kieliä ja pyrki parempiin tehtäviin. Hän päätyi lopulta vastuullisiin ja kielitaitoa vaativiin huolitsijan tehtäviin. Hän järjesteli laivarahteja Euroopan eri satamissa. ”Sakari opetti minullekin kieliä. Siinä välimme tiivistyivät.”
Kun piti aloittaa kahdeksas luokka lukiossa, Sairanen sairastui keuhkosairauteen ja oli sairaalassa muutaman kuukauden. Penkinpainajaisiin asti hän sairasti ja opiskeli kotona. Rehtori sanoi, että tuolla lukemisella ei kannata tulla kirjoituksiin. ”Et pärjäisi”, minulle sanottiin. Mutta nuori nainen pääsi läpi kirjoituksista. Saksasta tuli peräti laudatur. Ikää oli kertynyt jo 22 vuotta sodan viivästysten takia.
Rutiköyhällä perheellä ei ollut varaa kouluttaa tyttöä pidemmälle, kun oli muitakin koulutettavia. Hän on perheensä ainut ylioppilas. Ylioppilasmekon kangas saatiin voipaketilla, ja räätäli ompeli puvun Virojoella. Mutta samettinen valkolakki oli ”törkeän kallis”. Siksi ostettiin tavallisesta kankaasta tehty pula-ajan lakki, jonka hopeinen lyyra oli kullattu. ”Näin sain keploteltua puvun, lakin ja lyyran.”
Lakkiaisten jälkeen Sairanen pääsi Haminassa suoraan Vehkalahden Säästöpankkiin töihin. Hän oli kesälomilla ollut töissä Miehikkälän Säästöpankissa. ”Sieltä suositeltiin minua.”
Nuori ylioppilas halusi lähteä Ruotsiin tervehtimään sisariaan, mutta ei ollut varaa. Pankinjohtaja lahjoitti hänelle kruunuja, joten matka onnistui. Töiden ohessa hän suoritti kauppaopiston kursseja. Tästä urkeni loppuelämän ura aina pankin kamreeriksi saakka.
Pankin joustava työaika Sairasen työpaikan pankinjohtaja oli reilu ja joustava. Pantiin pankki kiinni perjantai-iltapäivällä ja lähdettiin veneellä retkelle. ”Asuin pankin vieressä ja sain ruokatunnilla jopa käydä antamassa tissiä lapsille.”
Lapsia ja huushollia hoiti äidin sisko Esteri Tylli koko elämänsä loppuun asti. ”Etti-täti oli meidän hyvä kotihengetär. Kun Sakari hoiti laivojen lastaushommia ulkomailla, pystyin lentämään lomillani hänen luokseen. Lastenhoito oli aina kunnossa.”
Poika Ilkka Sairanen on tosin sitä mieltä, että lasten kannalta järjestelyssä oli ongelmiakin. Hoitaja oli isotäti, jolla ei ollut omia lapsia. Hän oli jokseenkin etäinen, eikä osannut pitää lapsia sylissä.
Ylioppilas 1947. KUVA EVI SAIRASEN ARKISTO
Kieliopinnoista ja saksan laudaturista oli Evi Sairaselle hyötyä töissä. Vehkalahden säästöpankin ystävyyspankki oli Saksan Bremerhavenissa. Pankeilla oli vaihtoharjoittelujärjestelmä. Pankki lähetti silloin tällöin kaksi tyttöä Saksaan oppimaan sikäläisen pankin työtapoja. Vastaavasti sieltä tuli kaksi harjoittelijaa Haminaan. ”Meitä pidettiin siellä tosi hyvin. Kerran pankki lennätti meidät kahdeksi päiväksi Berliiniin. Berliinin muuri oli hätkähdyttävä näky.”
Sairasten sukuseuran T-paitoja voi nyt tilata postimyyntinä vaikka joululahjaksi. Asiaa toivottiin sukukokouksessa. Paidoissa on seuran logo ja teksti Sairaan hyvä suku. Paitaan voi valita myös pelkän logon, kun pyytää sitä asiakaspalvelusta.
Paitojen hintaa on tingitty vähän alaspäin. Yksi paita ja postitus maksavat yhteensä 21,90 €. Paita postitetaan ja laskutetaan tehtaalta Joensuusta. Jos tilaa useamman paidan kerralla samaan pakettiin, seuraavien paitojen hinta putoaa 14 euroon per paita. Eli toimituskulu (7,90€ lähikaupan noutopisteeseen sisältyy hintaan. Se maksetaan vain kerran per lähetys, vaikka paitoja tilataan kerralla useampi, kun ne toimitetaan samaan noutopisteeseen. Maksut menevät suoraan paitatehtaalle, eikä sukuseuralle. Seura toimii tässä vain välittäjänä.
Paitoihin on saatavana seitsemää eri väriä, ne ovat: 1. valkoinen, 2. punainen, 3. musta, 4. kirkas pinkki, 5. tummanvihreä, 6. limenvihreä, 7. sininen alla olevan värimallin mukaan.
Paitoja saa koossa XS, S, M, L, XL, 2XL ja 3XL, 4XL ja 5XL. Tehtaan sivustolla on paitoja koskevat mitat. Paidan sopivan koon voi valita ja mitata vanhoista omista T-paidoista. Niiden mittaamisesta on alla piirrosohje eli kokotaulukko.
Paidat voi tilata suoraan tehtaan asiakaspalvelusta puh: 044 9826 534 tai sähköpostilla info@promeetta.fi tunnuksena Sairasten sukuseuran T-paidat. Paidat myy, postittaa ja laskuttaa Promeetta Oy työvaatemyynti, nettiosoite: www.tyovaatemyynti.fi.
Joululahjaksi menevä paita olisi hyvä tilata viimeistäänjoulukuun alussa. Toimitusaika on noin 8-12 arkipäivää.
Paidoista voi tarvittaessa kysellä tietoja myös sukuseurasta sähköpostilla: paita.sairanen@gmail.com. Siihen voi myös jättää paitatilaukset, jotka välitetään tehtaalle.
Värimallit, kokotaulukko ja T-paitojen mittausohje:
Teksti: Sakari Sarkimaa, Juhlapuhe: Mikko Sakari Sairanen
Sairasten sukuseura juhli 30-vuotista toimintaansa Imatran kylpylässä 9.8.2025. Juhlapuhuja vertaili tekoälyä ja sukua toisiinsa: mummo ja ukki vievät voiton tekoälystä 6-0.
Juhlassa sukuseuran puheenjohtaja Sari Suurinkeroinen – mummi hänkin – sai Suomen Sukututkimusseuran korkeimman huomionosoituksen. Luumäeltä kotoisin oleva, Elimäellä asuva viiden lapsen äiti ja kymmenen lapsenlapsen mummi, lääkäri Sari Suurinkeroinen on toiminut koko 30 vuoden ajan sukuseuran hallituksessa. Hän on ollut eri aikoina sihteeri, rahastonhoitaja, kirjatoimikunnan jäsen sekä puheenjohtaja. Hän aloitti sukututkimuksen jo 1980-luvulla.
Suomen Sukututkimusseura palkitsi hänet hopeisella ansiomitalilla ja kunniakirjalla. Kyseessä on korkein suomalaisen sukututkimuksen kunnianosoitus. Ansiomerkin luovutti sukuseuran ensimmäinen puheenjohtaja Mikko Sakari Sairanen.
Hän totesi, että Sari Suurinkeroinen toi DNA-tutkimuksen seuran toimintaan. ”Kun eri isälinjojen miehille on tehty DNA-testejä, on saatu tarkennettua kuvaa Sairasten historiasta. Tämä on luonut uudenlaista kuvaa perimästämme. Niistä on jaettu tietoa suvun aluetapaamisissa”, Mikko Sairanen totesi.
Yhden miehen jälkeläisiä
Sukututkija Pia Hyökyvaara (o.s. Sairanen) selosti historialliseen sukututkimukseen ja Y-DNA-kartoitukseen perustuvien tutkimustensa tuloksia Sairasten sukulinjoista. Hän selvitti muun muassa, miksi kaikki Sairaset eivät välttämättä ole geneettisiä sukulaisia. Taustalla voi olla eri sukuhaarat, nimien vaihdokset, avioliitot, ottolapset, lehtolapset ja vävyt, jotka ovat ottaneet talon nimen itselleen.
Teollisuusneuvos ja Domus-keittiöiden perustaja Petter Sairanen perusti Sairasten sukuseuran vuonna 1995. Seuran 30 vuoden toimintaan on mahtunut neljä puheenjohtajaa, Mikko Sakari Sairanen, Väinö Sairanen, Mikko Markus Sairanen ja Sari Suurinkeroinen. Heidät palkittiin kokouksessa kukkasin ja seuran uudella T-paidalla, jossa on seuran logo ja teksti ”Sairaan hyvä suku”. Uutuuspaitoja jaettiin tilaisuudessa myös niitä tilanneille.
Suurinkeroinen valittiin edelleen puheenjohtajaksi. Hallituksen jäseniksi valittiin Pirjo Falkstedt (Savonlinna), Jukka Nokelainen (Kajaani), Eetu Sairanen (Sipoo), Sakari Sarkimaa (Espoo), Ulla Silventoinen (Lahti) ja Jarno Skogman (Vantaa).
Mummo vastaan tekoäly
Mikko Sakari Sairanen piti juhlapuheen, jossa hän vertaili tekoälyä ja sukua toisiinsa.
”Hyvät sukuseuran jäsenet, hyvät ystävät,
On ilo ja kunnia saada puhua teille tässä juhlassa, joka tuo meidät yhteen suvun, muistojen ja jatkuvuuden äärelle.
Elämme maailmassa, jossa muutos tuntuu nopeammalta kuin koskaan ennen. Meitä ympäröivät uudet teknologiat, sovellukset ja järjestelmät, joita ei ollut olemassa vielä muutama vuosi sitten – ja joiden nimetkin välillä unohtuvat jo ennen kuin ehdimme oppia käyttämään niitä.
Tekoäly on yksi näistä mullistavista voimista. Se tekee töitä puolestamme, kirjoittaa tekstejä, ratkaisee ongelmia ja jopa oppii ajatuksiamme ennakoiden. Se on tehokas, älykäs ja jatkuvasti kehittyvä.
Mutta silti, kaiken tämän kehityksen keskellä, minä uskon, että jokin pysyy: inhimillinen viisaus. Ja juuri sitä meillä on – tässä suvussa.
Tekoäly osaa kyllä yhdistellä tietoa, mutta suku yhdistää ihmisiä. Tekoäly voi muista miljoona sanaa, mutta isovanhemman sanottu viisaus jää sydämeen loppuelämäksi. Tekoäly ei tunne rakkautta, myötätuntoa tai muistoja – mutta me tunnemme. Me muistamme, miten jotakin lausuttiin, miltä mummon pulla tuoksui, miten ukin neuvot annettiin vähemmän sanoilla ja enemmän katseella.
Sukupolvien ketju, johon me kaikki kuulumme on paljon enemmän kuin mikään algoritmi voi koskaan ymmärtää. Se on täynnä hiljaista tietoa, arkea, yhteyttä, naurua, surua – ja rakkautta, joka ei tarvitse päivityksiä pysyäkseen ajan tasalla.
Tulevaisuus tuo tullessaan varmasti yhä enemmän teknologiaa, mutta uskon, että mitä pidemmälle menemme, sitä tärkeämmäksi tulee myös kysymys: Mikä meissä säilyy ihmisenä? Mikä meissä on aitoa? Ja siihen kysymykseen suvulla on aina vastaus.
Hyvät kuulijat, tänään olemme yhdessä, tässä hetkessä, kiinni juurissamme ja samalla kasvot kohti tulevaa. Ja jos tekoäly joskus kysyy minulta: ”Mikä on suvun tarkoitus?” Minä vastaan: ”Se on vähän kuin mummon resepti – ei löydy netistä, ei sovi koneen logiikkaan, mutta toimii aina, kun tekee rakkaudella.”
Kiitos teille – ja kiitos tälle suvulle, joka pitää meidät ihmisinä myös tekoälyn aikakaudella.
Aloitin puheen runolla ja päätän sen myös runolla, jonka kirjoitin samalla, kun mietin mitä tahtoisin kertoa ajastamme ja suvustamme.
Haluan kiittää postuumisti myös teollisuusneuvos Petter Sairasta, joka oli vahvasti sukuseuran tukena niin henkisesti kuin taloudellisestikin seuran alkuvuosina.”
Opettaja, Iida Sairasen (1879-1959) kirjoittama omaelämäkerta sisältää runsaasti Savonlinnan historiaa. Kirja on poikkeuksellisen laaja sukukirja. Iida osallistui aktiivisesti erilaiseen kansalaistoimintaan. Hänet valittiin vuonna 1917 kaupunginvaltuustoon ensimmäisten kolmen naisen joukossa.
Kirjan alussa Iida käy läpi vanhempiensa elämää ja taustaa. Tämän jälkeen kerronta muuttuu selkeästi omaelämäkerralliseksi. Kirjan irrallisista kertomuksista muodostuu elämäntarina.
Iida Sairanen asui suurimman osan elämästään Savonlinnassa, Kinttupolulla, omassa kauniissa talossaan, josta Jalmari Ruokokoski maalasi taulun.
Kirjassa on sivuja 354 ja sen hinta on 50 €. Jos olet kiinnostunut kirjasta, ota yhteyttä hilkkavento(at)spyder.fi.
Sairasten sukuseura ry on 30-vuotias vireä yhdistys, joka kokoaa yhteen savo-karjalaisen suvun eri sukuhaarat. Vuosien mittaan olemme yhteistuumin muun muassa selvitelleet suvun ja sukunimen alkuperää, järjestäneet suosittuja paikallistapahtumia sekä muita yhteisiä sukutapaamisia, auttaneet lukuisia henkilöitä sukujuuriensa selvittämisessä sekä julkaisseet laajan sukukirjan, jolle jatko-osakin on suunnitteilla.
Sukuseuran hallituksen nykyisen puheenjohtajan luopuessa tehtävästään etsimme tehtävään jatkajaa.
Puheenjohtajana et ole yksin – apunasi ja tukenasi on koko aktiivinen hallitus sekä nykyinen puheenjohtaja. Asuinpaikallasi ei ole merkitystä, sillä hallituksen kokoukset toteutuvat pääsääntöisesti Teamsin välityksellä.
Oletko sinä etsimämme henkilö tai tunnetko jonkun, joka tehtävään sopisi? Ota yhteyttä pikaisesti pj Sari Suurinkeroiseen: sari.suurinkeroinen@gmail.com | 050 341 4944
Uusi puheenjohtaja ja hallitus vuosille 2025-2028 valitaan sukukokouksessa 9.8.2025.
Tilaa nyt sukujuhlaan Sairasten sukuseuran tuliterä T-paita!
Paitaan painetaan sukuseuran logo. Ympyrälogon yhteyteen tulee teksti ”Sairaan hyvä suku”. Vaihtoehtoisesti logon saa paitaan myös ilman tekstiä.
Mallikuvissa naisilla on punainen ja musta M-paita ja logo ilman tekstiä. Miehellä on valkoinen XL-paita sekä musta XXL-paita, logo tekstin kanssa.
Paita on korkealaatuista, puhdasta puuvillaa. Se on kestävä, ryhdikäs ja mukava päällä. Paidassa on tiheä neulos sekä kaksoistikkaukset kauluksessa, hihoissa ja helmassa. Kauluksessa on lisäksi vahvistettu, elastinen niskasauma. Paidan tuotemerkki on ylii 150 vuotta vanha Fruit of the Loom. Paidat toimittaa Työvaatemyynti Promeetta Oy Joensuusta.
Paitatilaukset ottaa vastaan seuran varapuheenjohtaja Sakari Sarkimaa. Ilmoita viestissä:
minkä kokoisen paidan tilaat,
mikä on paidan väri ja
tuleeko paitaan logo tekstin kanssa vai ilman tekstiä.
Jos tilaat kaksi tai useamman paidan, ilmoita kustakin paidasta erikseen nämä tiedot. Lähetä tilaus sähköpostitse, tekstiviestillä, soittamalla tai kirjeitse. Jos soitto menee vastaajaan, kerro nimesi, asia ja puhelinnumerosi. Sakari soittaa takaisin ja vahvistaa paitatoiveesi.
Yhteystiedot: paita.sairanen(at)gmail.com / Sakari Sarkimaa.
Tilaa paita viimeistään ma 23.6.2025. Muista laittaa tilaukseen nimesi, puhelinnumerosi, osoite ja sähköposti, jos sellainen on. TilatutpaidatjaetaanImatranjuhlakokouksessa. Ne maksetaan laskulla, jonka saa paitojen yhteydessä.
🖋️ Runottaako? Vilkaisehan pöytälaatikkoon ja osallistu sukuseuran juhlavuoden runokilpailuun!
Sairasten sukuseura ry juhlistaa tänä vuonna 30-vuotista taivaltaan. Juhlavuoden kunniaksi järjestämme kaikille avoimen runokilpailun. Aihealue on vapaa, mutta toivomme kilpailuun osallistuvien runojen viittaavan jotenkin sukuumme.
Lähetä runosi ja yhteystietosi viimeistään 30.6.2025 💻 eetu.sairanen(at)hotmail.com TAI 💌 Sari Suurinkeroinen Mettälänkylätie 101, 47200 Elimäki.
Osallistu sinäkin – voittajan palkitsemme sukuseuran upealla t-paidalla ja kunniakirjalla!
Tervetuloa Sairasten sukuseura ry:n sukukokoukseen ja 30-vuotisjuhlaan. Tavataan elokuussa Imatralla Savo-Karjalan parhaassa kylpylässä. Kerro tästä myös ystävillesi!
Sukuseuran virallinen kokous klo 11.00. Käsitellään sääntömääräiset asiat, asialista alla.
Ruokailu klo 12.00
Juhlakokous klo 13.00:
Juhlapuhe, sukuseuran ensimmäinen puheenjohtaja Mikko Sairanen Kuopiosta
Monologi runoilija ja prosaisti Marja-Liisa Vartiosta (os. Sairanen), Irja Lyytikäinen Savonlinnasta
Esitelmä ”Ovatko kaikki Sairaset sukua keskenään?”, sukututkija Pia Hyökyvaara (os. Sairanen)
Luvassa on myös musiikkia sekä entisten puheenjohtajien muistaminen.
Ruokailu
Ilmoittautuminen ruokailuun tapahtuu maksamalla 30 €:n juhlakortti. Kortti sisältää sekä lounaan että juhlaohjelman. Lasten juhlakortin hinta: alle 4 v. 0 € / 4-14 v. 10 € / 15-18 v. 20 €. Ilmoita maksun yhteydessä juhlakorttia varten osallistujan nimi, lasten ja nuorten osalta myös ikä. Maksu viimeistään 26.7.2025 puheenjohtaja Sari Suurinkeroiselle tilille FI95 5016 0640 0107 17.
Laktoositon ja gluteeniton vaihtoehto on aina tarjolla. Ilmoita muista erityisruokavalioista puheenjohtajalle. Lounaslista tulee näkyviin Imatran kylpylän verkkosivuille.
Yöpyminenkylpylässä
Majoitustiedustelut suoraan kylpylästä. Sukuseuran tapahtumaan osallistuvat saavat 10 % alennuksen perushinnoista koodilla ”Sairasten sukukokous”. Tarkista ensin kylpylän muut tarjoukset.
Kylpylässä on monipuoliset palvelut. Tarjolla myös lemmikkihuoneita. Ovelta avautuvat komeat Ukonniemen maastot ja luontopolut. Lähellä sijaitsee lisäksi lapsiystävällinen uimaranta. Imatran kuohuvan kosken näytös on musiikin säestyksellä keskiviikosta sunnuntaihin klo 18.
Sukukokoukseen osallistujat saavat kylpylän lipuista ryhmäalennuksen. Hyödynnä siis sukujuhlan yhteydessä mahdollisuus myös edullisempaan kylpylähetkeen!
Runokilpailu
Osallistu juhlavuoden runokilpailuun 30.6.2025 mennessä! Tarkemmat ohjeet löydät sukuseuran verkkosivustolta sekä Facebook- ja Instagram-sivuilta.
Tiedustelut
puheenjohtaja Sari Suurinkeroinen, sari.suurinkeroinen(at)gmail.com, p. 0503414944 ja sihteeri Jukka Nokelainen, jukka.nokelainen(at)kajaani.net, p. 0400284150
Sukuseuran varsinaisen sukukokouksen asialista 9.8.2025 klo 11
Kokouksen avaus
Valitaan kokouksen puheenjohtaja, sihteeri, kaksi pöytäkirjan tarkastajaa ja tarvittaessa kaksi ääntenlaskijaa
Todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus
Hyväksytään kokouksen työjärjestys
Esitetään seuran tilinpäätökset, vuosikertomukset ja toiminnantarkastajien lausunnot kyseiseltä ajalta
Päätetään tilinpäätöksen vahvistamisesta ja vastuuvapauden myöntämisestä
Vahvistetaan toimintasuunnitelma, tulo- ja menoarvio sekä jäsenmaksu seuraavalle toimikaudelle
Valitaan hallituksen puheenjohtaja sekä muut hallituksen jäsenet (4-6)
Valitaan kaksi toiminnantarkastajaa ja heille kaksi varahenkilöä seuraavaksi toimikaudeksi
Käsitellään muut kokouskutsussa mainitut asiat
Mikäli sukuseuran jäsen haluaa saada jonkin asian sukukokouksen käsiteltäväksi, on hänen siitä kirjallisesti ilmoitettava niin hyvissä ajoin, että asia voidaan sisällyttää kokouskutsuun.
